Näennäisen tyhjäpäinen Kesäkaverit antaa luvan hengähtää

Näennäisen tyhjäpäinen Kesäkaverit antaa luvan hengähtää

Inari Niemen komedia Kesäkaverit on chilli tapaus. Sen katsominen tuntuu parhaimmillaan samalta kuin spritzer helteisellä terdellä ystävien kanssa. Tiedän, klisee.

Ja mikäs siinä. Niemi tavoittaa esikoisfiktiossaan suomalaiselokuville harvinaisen kepeyden. Ohjaajan sisaren Juuli Niemen kynästä lähtenyt sarkastinen, hivenen yliviritetty dialogi (“kesädiego”, “tyhmä mutta kuningas”) istuisi varmasti monen kaveripiirin suuhun.

Istuisi, koska vieläkin mukana on liikaa jäykkää ensin-sinä-sitten-minä-puherakennetta ja keinotekoisia taukoja.

Tosin Kesäkaverit ei yritä olla mikään Teiniäidit. Se etääntyy tietoisesti hieltä tuoksahtavasta arkirealismista. Alun ajomatka läpi Hangon on täynnä söpöjä kraanaotoksia pastellinsävyisistä villoista.

Lempivalaistus on haettu aamuyön taikatunteina. Useat kohtaukset näyttävät insta-filtterin läpisuodatetuilta.

Kyse on ironian turvavälistä (vai pitäisikö sanoa turvakännistä?) joka pienenee keston myötä. Samalla ystävyyden tärkeys paljastuu. Kepeys ei tarkoita automaattisesti tyhjää.

Toki pintaa riittää. Otetaan arskaa, skumppaa ja vaahtokylpy. Juonikin on suoraviivainen.

Bestikset Iiris (Anna Paavilainen) ja Karoliina (Iina Kuustonen) tarjoilevat kesä-Hangossa koska aurinko ja biletys kiinnostavat CV-merkintöjä enemmän.

“Törkeää!”, sanotte. Talous nousuun! Pitää olla ahkera ja määrätietoinen ja kehittää itseään ja tehdä koko ajan jotakin!

Kaikessa muussa voi olla siitä kysymys mutta ei Kesäkavereissa, tuntuvat tekijät sanovan.

Kun Iiris ja Karoliina tutustuvat loivaliikkeiseen kollegaansa Eevaan (Minka Kuustonen), ankea kerrostalolähiö vaihtuu pikavauhdilla rantahuvilaan.

On miehiäkin (Lauri Tilkanen, Sampo Sarkola, Eero Ritala), mutta he eivät ole järin kiinnostavia.

Kimppakämpässä järkätään tietysti teemabileet. Ja totta kai seuraavana aamuna talon omistaja ja Eevan täti (Milka Ahlroth) ilmaantuu paikalle ennen kuin sotkut on siivottu. Juonenkäänteestä ei revitä sitä tavanomaista keinotekoista draamaa.

Tiedätte kyllä: Täti suuttuu, tytöt pistetään jynssäämään tiluksia hammasharjalla ja moraalisen tappion kyyneleet vuotavat vuolaina.

Ei.

Täti relaa. Jonkinlaista jet set -elämää viettävästä tädistä muodostuu jopa tärkeä vertaistuki levottomalle Iirikselle jolla on mieto elämänkriisi.

Mitä ylipäänsä tekisi, opiskelisi, unelmoisi?

Mille uskaltaisi antaa kaikkensa?

Kesäkaverit ratkoo näitä näennäisen heppoisia pulmia, jotka iskeytyvät niskaan viimeistään kun normikoulut, amikset ja lukiot on “lusittu”. Oman identiteetin rakentaminen eri paineiden ristivedossa on oikeasti haastavaa.

Naisilla uran päälle liittyy epämääräinen möhkäle vaatimuksia perheen perustamisesta vielä miehiä aiemmin.

Iiriksen isosiskon (Pihla Viitala) vierailu tuo ripauksen syvyyttä. Elokuvaan avautuu historiallinen horisontti, aikajana jonka varrella kaksi tyttöä, isompi ja pienempi, tukeutuvat toisiinsa kodin turvattomuudessa.

Vanhempiensa pettämät sisaret ovat elokuvan henkisiä päähenkilöitä.

Kesäkaverit Iiris (Anna Paavilainen), Eeva (Minka Kuustonen) ja Karoliina (Iina Kuustonen). Kuva: Nordisk Film.

Kesäkaverit Iiris (Anna Paavilainen), Eeva (Minka Kuustonen) ja Karoliina (Iina Kuustonen). Kuva: Nordisk Film.

Siinä missä Anna Paavilainen saa vuoroin ahdistua, vuoroin kiihtyä nollasta sataan muutamassa sekunnissa, Iina Kuustoselle lankeaa viihdyttäjän rooli. Pienestä lausunnan monotonisuudesta huolimatta nauroin Kuustosen ilkikurisesti flirttaavalle skitille. Myös päänäyttelijöiden yhteispeli toimii.

Jos Kesäkavereiden päähenkilöt olisivat miehiä, mukana olisi ehkä ollut se pakollinen testosteronihuuruinen testi, pellehyppy tai kännikaahailu. Jotain suurta ja dramaattista ja useasti nähtyä, ehkä.

Kesäkavereiden naispäähahmot tekevät kyllä tuttuja “tyttöjen juttuja”; lainailevat toisiltaan korvakoruja ja tamponeja. He myös koettelevat kuolemattomuuttaan ja pistävät itsensä altiiksi eri tavoin.

Vaikka näennäisesti mikään ei muutu – vakavoitumispakoilu jatkuu, tupakanpolton voisi oikeasti lopettaa vasta sitten parin vuoden päästä - paljon muuttuu pinnan alla.

Iiris on saanut vertaistukea juurettomuuden tunteisiinsa.

Perfektionistinen Karoliina on pettynyt itseensä ja selvinnyt siitä.

Jopa henkilöhahmoista ohuin Eeva on ehkä tajunnut, ettei ole tyhmä. Ei vaikka pääsykokeisiin luku ei tunnu tuottavan tulosta.

Aika yleinen ongelma muuten. Se, ettei pääse heti opiskelemaan. Tai ettei tiedä, mihin haluaisi pyrkiä.

Nou hätä, sanoo Kesäkaverit.

Vielä se selviää.