Vinokinon helminä Dalle, Béart ja Francon Cruising-homage

Vinokinon helminä Dalle, Béart ja Francon Cruising-homage

Vinokino (8.-10.11.) alkaa tänään Helsingissä. Viikonlopun kattavassa ohjelmistossa on kiinnostavia uutuuksia isoilta nimiltä.

Ranskalaisen feministi-aktivisti-kirjailija-elokuvantekijä Virginie Despentesin käsikirjoittama Bye Bye Blondie on söpö tapaus. Kepeä, nostalginen ja autuaan romanttinen vastarintakuvaus kertoo kapinoivista tytöistä, jotka rakastuvat teini-ikäisinä ja löytävät toisensa uudelleen aikuisina. Punkkari Gloria on pitänyt kiinni ideologiastaan, mutta pilottiin pukeutuneesta Francesista on tullut rikas ja menestyvä. Kahta aikatasoa kuljetetaan rinta rinnan.

Gloriaa ja Francesia esittävät Béatrice Dalle ja Emmanuelle Béart, ikoniset ranskalaistähdet. Roolitus on onnistunut: tummanpuhuvassa Dallessa on alkukantaista, eläimellistä vaaraa, jota tavaramerkiksi muodostunut Madonna-hammasrako vahvistaa. Beart, joka on kertonut avoimesti pieleen menneestä huulileikkauksestaan, sopii etäännyttävine kasvoineen tv-shown vetäjäksi.

Nykyisyydessä Frances asuu kimpassa kirjailijanblokista kärsivän vanhemman miehen kanssa. Elokuvassa naureskellaan yläluokan impotenssille ja älyttömille luomisrituaaleille, jotka eivät tuota tulosta. Dallen esittämällä Glorialla ei ole suorituspaineita eikä täten -vaikeuksiakaan. Punk-aate on voimaa ja solidaarisuutta.

Se vähät välittää yhteiskuntien keinotekoisista ja kahlitsevista rakenteista.

Cruising (suom. Yön kuningas, 1980) on yhä vain underground-kuva. Missä universumissa William Friedkin, Al Pacino ja kuvausryhmä oikein tekivät elokuvan, jonka patologinen, fetisistinen henki aiheuttaa vielä tänä päivänä outoja väristyksiä?

Ilmeisesti Länsi-Manhattanilla aidoissa nahkabaareissa, joista moni antoi Friedkinille elinikäisen porttikiellon.

Tänä päivänä Cruisingin maskuliininen asenneilmasto näyttäytyy helpommin elokuvana, joksi se alunperin tarkoitettiin. Cruising on todellisen päivittäisen väkivallan peili (sarjamurhaajan lisäksi ihan tavalliset kytät tekevät elokuvassa pahaa queer-yhteisön jäsenille) sekä turva siltä homososiaalisen yhteenkuuluvuuden kautta.

Etäännyttävä kuvaustyyli tekee sekä tapoista että hikisistä akteista aivan erityislaatuisen sävähdyttävää katsottavaa. Ei ihme, että Friedkin joutui poistamaan elokuvastaan 40 minuuttia materiaalia, joka oli ilmeisesti pelkkää panemista.

Judd Apatow’n lahja elokuvamaailmalle eli herra James Franco yritti saada haltuunsa Cruisingin uusintaversio-oikeuksia. Kun se ei onnistunut, Franco päätti tehdä oman elokuvansa kadonneista 40 minuutista.

Interior, Leather Bar paljastaa, että Francon motiivit ovat monialaiset. Franco ja elokuvan toinen ohjaaja Travis Matthews haluavat kuvata Cruisingista poisleikatut seksikohtaukset. Mukana olevia näyttelijöitä jännittää: Aikooko ihanista ihanin hetero-Franco liittyä mukaan toimintaan?

Lyhytelokuvan ainekset on saatu venytettyä tuntiin niukin naukin.

Francon tuttava, pääosaan valittu näyttelijä Val Lauren tekee itsensä toistuvasti naurunalaiseksi korostamalla erityiskaverisuhdettaan monilahjakkuuteen. Laurenin esittämän näyttelijähahmon kaari on vitsikkäästi sama kuin esikuvansa, Pacinon esittämän Steve Burnsin. Seksuaalinen identiteetti heiluu.

Kun kamera käy, Interior, Leather Barissa nähdään uskonnollisesti kuva-kuvalta toistettuja cruising-kohtauksia, joissa Laurenin Steve Burns näyttää vaivaantuneelta Tom of Finland -uroiden keskellä, sekä sitä seksiä. Paljon on kuvattu lähi- tai erikoislähikuvina budjettisyistä.

Parasta elokuvassa on Franco, yllätys yllätys. Yalesta valmistunut tohtori osaa perustella syyt näinkin heppoisen elokuvan tekoon. Francoa raivostuttaa yhteiskunnan kaksinaismoralismi ja normatiivisuus. Miksi pitäisi hyväksyä, että heterokäyttäytymistä tuputetaan joka tuutista? Miksi väkivaltaa saa näyttää amerikkalaisissa elokuvissa vaikka kuinka, mutta seksiä ei?

“Seksin pitäisi olla tarinankertomisen väline!”, Franco tilittää. Sitä se olikin täystyrmäyksen kohdanneessa Cruisingissa, muttei sen jälkeen juuri missään.

On kiehtovaa seurata, miten taitavasti Franco osaa esittää tyhmempää kuin on. Työryhmän kömpelöt tai yksinkertaistavat kysymykset tippuvat kuin vesi ankan selästä. Hän käyttää vanhaa kikkakolmosta: Piilota koulutuksesi olankohautukseen. Väistele.

Esitä, ettet ole erityisen kiinnostunut ja siirry eteenpäin.